Perillä, vihdoin! yli 3 vrk junassa, ei mikään maailman "paras" rasti. Irkutsk vihdoin ja huomenna lisää...nyt saa kuuman suihkun ja puhtaat vaateet se riittää. tällä erää. Siperian tähtitaivas on upea. Mieleen tuli sitä katsoessa, että ollaan kaikki samanarvoisia kun synnytään...mut heti sen jälkeen alkaa vaikkuttamaan elinympäristö, ehkä syntymään vaikuttaa geenit...kaikki ei ole yhtä fiksuja. Tietenkin myös se, millainen ympäristö meitä kasvattaa ja millaisia ihmisiä ympärilämme on vaikuttaa siihen mitä olemme.

Pontikkaa vedetty Anderiden kanssa (2 kpl viereisessä hytissä) ja täytyy sanoa, et hurjia nuo venäläiset on :) .

Aamusta iltaan ryypätään ja seuraavana aamuna on hirvee darra...sitä se ponu teettää. Oon varmaan sniiduin kaveri jota on nähty, hyttikaveri Tanya, tarjoo safkaa ja mä poika vaan tempasen naamariin sanoen bashiba (okei, se polttaa pari spaddua per päivä mun röökejä).... Saan Pontikat/oluet/vodkat muilta ja safkatkin, ei oo mennyt kun muutama ege röökeihin ja kaikki muu on tarjottu, vähän hävettää, mut hei...kaverit vei meiltä toisen käsivarren ja Viipurin, joten kait sitä jotain voi takas ottaa!?